Taman Negara

Tulimme Taman Negaralle minibussilla, bussilla ja veneellä. Lähdimme matkaan aamulla kahdeksalta ja olimme perillä neljätä. Ei siis mikään hirveän pitkä matkustuspäivä. Kolmen tunnin jälkeen minibussi jätti meidät johonkin kaupunkiin syömään lounasta ja nostamaan rahaa, koska Taman Negaran viereisessä kylässä ei ole pankkiautomaatteja. Jatkoimme matkaa reilu tunnin päästä bussilla kohti joen rantaa, missä vaihdoimme veneeseen. Taman Negaralle päästäkseen piti maksaa 1 rm pääsymaksu ja kameramaksu joka oli 5 rm. Ennen veneeseen nousua saimme paperilla tositteen maksuistamme, sitä tulisi kantaa aina mukana metsässä olessa. Jossai sitä olisi mukana saisi isot sakot. Pääsimme taas vähän erilaiseen veneeseen. Se oli pitkä ja matala, jossa istuttiin lattialla. Sillä oli ihan hauska matkustaa. Matkalla näimme myös villisikalauman, ison käärmeen, pomppivia kaloja ja jonkin ison kuolleen karvasen otuksen keskellä jokea. Villisiat olivat siisteimmät!

Saavuimme Taman Negaran viereiseen kylään eli Kuala Tanahiin. Kylä oli tosi pieni, muutama ruokapaikka, hotelli ja kauppa. Otimme heti ensimmäisestä hotellista huoneen, koska se osoittautui oikein hyväksi. Ensimmäisenä päivänä vain söimme ja lepäilimme. 

Seuraavana päivänä lähdimme kiertämään lähimmät polut, joista kertyikin noin 8 kilometrin matka. 

Kävimme myös Taman Negaran kuuluisalla riippusillalla, joka olikin yllättävän pitkä! Se olisi ollut vieläkin pidempi, mutta osa siitä oli suljettuna.

Riippusillan jälkeen suuntasimme 5 pisteelle, joka osottautui kukkulaksi. Pääsimme siis taas kiipeilemään. Onneksi se ei ollut kuin reilu 300 m korkea. Ylhäällä pidimme lounastauon ja söimme roteja. 

Alas päin ei ollutkaan niin helppoa reittiä kuin kuvassa näkyy, mutta ei se vaikeimmasta päästä ollut. Hankaloittamassa oli kolme ampiaista, jotka seurasivat Markoa huipulta. Onneksi saimme karistettua ne, kun pääsimme tasaisemmalle reitille. 

Trekin päätteeksi pääsimme joelle, missä oli uimapaikka. Pohja tuntui vähän samalta kuin Lohjan järvissä ja kalat tulivat tekemään tuttavuutta, kun meni uimaan. 

Näimme matkallamme muutaman ison fasaanin näköisen sinisen linnun, viidakko-oravia, liskoja joista yksi oli iso, käärmeen ihan Markon jaloissa ja apinoita. Tietenkin näimme myös kiitettävän määrän ötököitä, mutta hyttysiä ei tällä reitillä ollut yhtään.

Seuraavan päivän reitillä niitä sitten olikin enemmän kuin tarvitsisi, muttei kuitenkaan yhtä paljon kuin Lapissa kesällä. Otimme suunnaksemme luolan, joka oli joen toisella puolella olevalla Taman Negaran alueella. Sillä puolella kuukausi sitten olleen tulvan tuhot näkyivät vielä selkeästi. Polun alkuosa oli vähän epäselvä, ja polulle oli katunut paljon puita. Kun pääsimme reilu puolen kilometrin päähän, niin polku muuttui oikein hyväksi kävellä. 

Tällä trekillä emme nähneet kävely matkoilla paljoa eläimiä, muutamia lintuja vain ja luolassa tietty lepakoita. Menimme luolalta vielä eläintenkatselu tornille. Siellä näin kaksi kertaa viidakkopeuran, mutta Marko ei ikinä ehtinyt nähdä niitä, koska ne ehtivät pelästyä/lähteä ennen.